Minä ihmettelen usein... miten paljon yksinkertaisia/tyhmiä/tietämättömiä ihmisiä näinkin pienestä maasta löytyy. Samaten myös miten paljon jotkut pystyvät puhumaan sanomatta oikeastaan mitään. En ymmärrä ihmisiä, tarkoituksia tai niiden puutteita. Kun koettaa saada kerää selvemmäksi, se vain sotkeutuu pahemmin ja jää itsekin solmuun. Silloin on parempi vain pitää siipensä supussa, vaikka tekisikin mieli riuhtoa itsensä vapauteen.

Minä ihmettelen usein... miksi ihmiset näkevät oman tapansa toimia ainoana ja varsinkin oikeana vaihtoehtona, ja sitä omaa toimintatapaa halutaan sitten jakaa eteenpäin sekä perustella muille, kääntää muiden päät.

Minä ihmettelen usein...ihmisiä joilla on tarve arvostella ja ihmetellä jatkuvasti muiden tekemisiä. Ihan kaikessa!

Minä ihmettelen usein …miksi ihmisten on aina tarve puuttua ja ihmetellä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka puuttuvat ja ihmettelevät, mutta yritän pitää heihin etäisyyttä. Kokemukseni mukaan mikään vastaus ei tyydytä heitä, jolleivät ihmiset tee kuten he sanovat. Ihan mistä asiasta tahansa. Heidän tapansa on PARAS ja AINOA. Muu on outoa, väärin ja huonoa. Ja aina on perusteltava, miksi toimit näin väärin. Epämääräinen mutina ei heitä tyydytä. Olan kohautus on kuin punainen vaate - haa, tämän asia pengotaan vielä perin pohjin. Tungen Sun iholle, vielä mä sut kesytän.
Uhrille ei jää muuta mahdollisuutta kuin paeta.

Lisäksi olen vähän väsynyt olemaan kyyninen ja piikittelemään vähäjärkisiä, varsinkaan kun he eivät yleensä sitä edes tiedosta. Tuntuu, että asiaan ei kannata puuttua ja antaa sen vaan olla. Se ei silti tarkoita, että olisin samaa mieltä. Joskus on vain itsensä kannalta helpompi antaa olla…ja lakata ihmettelemästä!

On paljon helpompi ihmetellä luontoa ja eläimiä, kuin ihmisiä...

Sammakko varmaan ihmettelee, että mitä minä ihmettelen...

Ihmettelen kaunista luontoa ja ihania lumisia puita... Ovat kuin päitä, jotka keskustelevat keskenään :)