Voiko orava olla noin rohkea, että melkeen kävelee koiran suuhun ?! KYLLÄ ;O

Mökillä asusteleva orava on mielettömän uhkarohkea. Nauttii selvästi haasteista ja niitähän Elsa antoi :)

Useita yrityksiä orava teki halutessaan laskeutua maahan.

Elsa jaksoi istua ja katsella kurrea silmästä silmään. Varsinainen tahtojen taistelu ;)

Jännä orava, kun Elsa istui puun toisella puolella, oli orava puun toisella puolella ihan samalla tasolla Elsan kanssa. Mut nähtyään se kuitenki kiipes ylemmäs.

Elsahan ei anna periksi ja siinä meniki kaksi päivää oravaa kyttäillessä :) Välillä vähä piti koirottaa ääntäki.

Sitte oli pakko ottaa Elsa syliin ja katsoa mihin orava halus.

Tietty varaston katolle :) Se meni kumminki niin lujaa, että siihen en minä kerenny enää mukaan ;)

Pipsa teki omia hommia ja vähät välitti kurresta :O No kyllä se ny vähä istui kivellä häntää heilutellen, mutta Elsalle se oli elämääki suurempi juttu. Onneksi mökillä on lääniä toteuttaa itseään ja saa vähä komentaaki, jos haluaa.

Pipsan juttu mökillä on lähinnä ketun jälkien jäljestäminen. Se jaksaa mennä nenä maassa pitkiä aikoja pitkin rantaa. Siinä mummun aika kuluu mukavasti !

Saas nähdä onko kurre perjantaina taas meitä vastassa :)