Ensiksi pyydän anteeksi, kun kesti

Mulla on ollut rajuakin rajumpi mahatauti (Norovirus ?), mitä nyt on liikkeellä. Eikä siltä välttynyt toi mieskään, joka nukkuu mun vieressä 

Mutta itse tarinaan:

Siis mihin me ny mennään ? Mä en oikeesti jaksa tätä enää..

No, jatkan tätä si yksi !

Ja teenki si vähä tarkkaa työtä...

Tän on pakko selvitä. Niin kauan meinaan jatkaa, et selvyys tulee. Enkä mä tän selvitttämiseen apuja tarvi, NIH!

Onkohan mun pakko luovuttaa ? Se ei oikeen oo mun tyylistä.

Mutta niin se on, ku tosta apinastakaan ei oo mitään apua :( Se vaan haihattelee ympäriinsä, eikä ajattele, että tästä vois tulla jotain suurta.

Vaikka mä kaivoin itteni lumeen, panin henkeni alttiiksi. Joku pyssymies olis voinu ampuu mut. Yksin metsässä ja verta joka puolella. Kukaan ei auta mua ...byää...on tää niin väärin. 

Mun gurmee ateria on laitettu autoon ja ajettu pois. Tassuja jäin siis nulemaan ja tunnin työ meni hukkaan. Siis HUKKAAN !!

No se mitään aittaa lähden uudelle retkelle. Ja nyt toi apina si roikkuu taas kannoilla.

Nyt mä kyllä harhautan sen. Jos ei äsken kiinnostanu niin ei tarvi nytkään.

 Mä voin kuule sanoa, et tee sä vaan työs ihan rauhassa niin mä tsiikailen uusia tuulia. Eikä muuten tarvi tulla mun apajille !

Tässä huomaa, kuinka erillaisia koiria mulla on. Toinen jaksaa työskennellä tuntikausia, jonku verivanan perässä, ku toinen haihattelee menemään missä lystää ja vähät välittää koko hommasta. Eikä jaksa työskennellä ainakaan noin intensiivisesti. Mut eihän sen kyllä tarvikkaan, ku se on Rinsessa isolla R:llä :)

Ja tarkennettakoon, että Pipsa jaksaa edetä harkitusti ja Elsa vaan haihattelee.