Ja uudet kujeet on vanha sanonta. No sitä ei tiedä, mutta päivä kerrallaan täällä mennään ja Lefa on mielessä joka päivä ja koko ajan. Aina on joku asia muistuttamassa, mutta ehkä se on hyvä niin. En haluaisikaan Lefaa unohtaa, eikä mun tarvitsekkaan ! Se kulkee mun vierellä, niinku kaikki muutki täältä lähteneet.

Mummini, joka nukkui pois jokunen vuosi sitten kyseli aina Lefan kuulumisia. Oli erittäin tarkeää lukea Pohjalaisesta miten Lefa oli milloinkin pärjännyt. Nyt hän saa katsella Lefaa siellä isolla vihreällä laitumella, missä on myös Lefan kaunis emä Sofi. Niin ja mummin vieressä on mun edesmenneet koirat Anu ja Manta. 

Siitä tulikin mileeni, että laitan sivuille IN MEMORIAM osion. Ystäväni siitä toisin jo mainitsi, mutta tuntuu niin haikealta laittaa Lefa sinne :(  Jotenki ajatteli, että ei se sinne vielä kuulu, eikä sen aika vielä ole. Ehkä se silti on sinetti tälle asialle, niinkuin hän sen minulle sanoi.